Moottoriurheilu on iso osa elämääni. Ei pelkästään kilpaileminen ja ajaminen, vaan myös tallissa ajan viettäminen autoja rakennellessa. Moottoriurheilu on aviopuolison kanssa yhteistä laatuaikaa sekä perheen nuorison kanssa vietettyä äiti-poika aikaa. Tuntuu hienolta, kun nuoriso haluaa edelleen viettää mm juhannuksensa äidin kanssa perinteisissä juhannuskisoissa.

Aviomieheni kanssa ajamme Harrastemoottoriurheilun keskusjärjestö HAMUn sekä AKK-Motorsportin alaisissa kilpailuissa rallisprintiä ja olen päässyt kokeilemaan taitojani myös Rata-SM sarjassa V1600 luokassa.

Tämän lisäksi koko perhe harrastaa jokamiesluokkaa ja erityisesti nuoriso on tähän Suomen suosituimpaan moottoriurheilulajiin hurahtanut. Ja mitenpä kesäistä viikonloppua paremmin viettäisi, kuin paarmojen syötävänä kauheassa helteessä pölyisellä jokkisvarikolla. 

Veteraaniautot ja erityisesti Mitsubishit ovat lähellä sydäntäni. Olen harrastanut Mitsubishejä jo kohta 20 vuotta ja omistanut kymmeniä Mitsubishejä. Minulla on ollut harvinaisia tuontimalleja, tavallisia käyttöautoja sekä veteraaniautoja. Olen toiminut Mitsubishi Club Finlandissa aktiivisena jäsenenä jo toista kymmentä vuotta ja olen ollut mm yhdistyksen puheenjohtajana.

Tällä hetkellä omistan 3 Mitsubishiä:
-Mitsubishi Galant -82
-Mitsubishi ColtLancer -76
-Mitsubishi ColtLancer -77

Kuulun Mitsubishi Club Finlandiin sekä Vaasan veteraaniautoilijoihin ja käymme ColtLancerilla aktiivisesti Vaasan seudun autoilutapahtumissa.

Lisäksi perheen omistuksessa on mm Mitsubishi Eclipse -92, Ford Sierra ja Renault 8.

Eläimet ovat aina kuuluneet voimakkaasti elämääni. Lapsena keräilin kaduilta ja puistoista innokkaana eläimiä, joita sitten kotona hoidin. Loukkaantuneet eläimet hoidin kuntoon ja päästin takaisin luontoon, mutta oli minulla muutama kasvattieläinkin, kuten naakka nimeltään Herra Kiljunen. Tuo naakka seurasi minua vapaana lennellen aina kouluun ja takaisin.

Eläinrakkaus toi minulle myös yhden rakkaimmista harrastuksista, eli rotukissat, niiden kasvatus ja näyttelyttäminen. Eläimet edustavat minulle elämän pehmeää puolta. Rakkautta ja myötätuntoa. Ajattelen, että ihminen, joka rakastaa eläimiä, ei voi olla paha.

Rotukissat

Kasvatan rotukissoja erittäin menestyksekkäästi jo kolmattakymmenettä vuotta. Minulla on kissala nimeltään Tamus-kissala, jossa kasvatan suurella rakkaudella Pyhä Birma rotuisia kissoja. Kasvatusurani on palkittu mm arvostetulla Hugo Arokantopalkinnolla, joka myönnetään vain ansioituneille kasvattajille.

Olen myös useasti palkittu vuoden kasvattajana sekä kasvattejani on palkittu vuoden kissoina sekä kasvattini ovat saavuttaneet useita arvokkaita titteleitä.

Tänä päivänä kasvatus jatkuu melko pienimuotoisena eikä enää takavuosien kissanäyttelyreissuille ole aikaa. Aikanaan näyttelymatkat veivät pitkin maailmaa, mutta nykyisin toiminta on hyvin pienimuotoista.

Kasvattaminen ja näyttelyttäminen ovat opettaneet pitkäjänteisyyttä ja suunnitelmallisuutta. Pitää nähdä vuosien päähän, ja oppia miettimään, mitä omat valinnat saavat aikaiseksi tulevaisuudessa. Myös moraali ja etiikka ovat kehittyneet kasvatusuran aikana.

Olen toiminut lemmikkikuriirina ja tuonut sekä vienyt lemmikkejä aina Amerikkaa myöten. Näillä työmatkoilla olen päässyt tutustumaan uusin maihin, uusiin ihmisiin sekä kokemaan paljon uusia elämyksiä. 

Nämä työmatkat ovat opettaneet ensisijaisesti kekseliäisyyttä ja sitä, että koska kaikki ei aina mene suunnitelmien mukaan, pitää olla valmis hyppäämään suunnitelmasta ulos ja tekemään nopeita ratkaisuita ja uusia suunnitelmia.

Nykytilanteessa en kuriiritöitä enää pysty tekemään aikatauluhaasteiden vuoksi.

Olen toiminut merkkikerho Mitsubishi Club Finland ryn puheenjohtajana sekä Nokian urheiluautoilijoiden hallituksen jäsenenä. Tämän lisäksi toimin Suomen Kissaliiton rotutoimikunnan jäsenenä ja Mitsubishi Club Finlandin varatoiminnantarkastajana. Olen toiminut myös useissa muissa erilaisissa luottamustoimissa eri yhdistyksissä. Vastuunkanto ja muiden huomioonottaminen päätöksissä onkin ollut tärkeä oppi näissä tehtävissä.

Viimeisenä, mutta ei vähäisimpänä perheeni, johon kuuluu mies ja kaksi jo aikuista poikaani, jotka asuvat jo omillaan. 

Asutamme Pohjanmaalla Laihialla. Aiemmin asutin kahta kotia. Omakotitaloa Pohjanmaalla sekä kerrostaloasuntoa Pirkanmaalla. Matkustaminen kotien ja työpaikan välillä kuului normaaliin arkeen.

Perhe on opettanut pitkäjänteisyyttä, kykyä hypätä roolista toiseen sekä tietysti paljon itsehillintää. 

Olen onnellisessa asemassa, kun lapset ovat jo kasvaneet isoiksi ja pärjäävät omillaan. Voin ylpeänä katsella heitä, tulevaisuuden tekijöitä, joilla on korkea työmoraali ja hyvät elämänarvot.